Tiina 18.4.2004 - 22.7.2014

Blogin puolella on nyt vietetty hiljaiseloa ihan turhan kauan. Tosiasia on, että töitten jälkeen en oo jaksanu ajatella mitään kirjottamista ja viikonloppusin olen koittanu nähdä kavereita ja vaan oleksella, mutta nyt päätin ottaa itteäni niskasta kiinni ja herätellä tätäkin henkiin, vaikka tällä kertaa asia ei iloinen olekkaan.
Tosiaan kuten otsikostakin jo huomaa taas on yksi rakas lemmikki lähtenyt paremmille hiirestys maille. Kaikki alkoi siitä, kun Tiina oli meillä hoidossa, kun mummi oli lomalla. Aivan yht' äkkiä viikon alussa Tiina lopetti syömisen ja juomisen. Eläinlääkäri reissuhan siitä seurasi. Mitään muuta kummallista ei ollut, kuin että nestettä oli keuhkoissa. Lääkkeeitä Tiina sitten sai ja muutaman päivän päästä alkoi jo juomaan ja syömään. Viikonlopun aikana Tiinan kunto koheni huomattavasti ja alkoi syömään ja juomaan ja jaksoi taas liikkuakkin. Kaikki näytti olevan aivan hyvin ja Tiina pääsi taas mummin luo. Mutta sitten taas äkillisesti Tiinan kunto heikkeni taas ja vielä pahemmin, kuin esimmaisellä kerralla. Siinä vaiheessa tultiin siihen tulokseen, että nyt on parempi tehdä se vaikea, mutta oikea päätös ja päästää Tiina tuskistaan.  Vaikka päätös oli vaikea, niin se oli kuitenkin ainoa oikea päätös. Se oli oikeastaan päivä jota olin pelännyt jo todella kauan. Päivä jolloin joutuisin luopumaan jostain jota tulisin kaipaamaan todella pitkään. Tiina oli vuoden ajan ainoa kissani Ansan pois menon jälkeen ja tässä ajssa siitä tulikin todella tärkeä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kissaa ei mulle tule vähään aikaan. Kissan hankinta tulee vasta siinä vaiheessa ajankohtaiseksi, kun musta tuntuu siltä, että mulla on mahdollisuus pitää se sisäkissana. Ulkokissaa en enää halua, sillä pelkäisin liikaa miten se pärjää ulkona ja mikä sen vointi on jne.
 Nyt Tiinan on kuitenkin hyvä olla ja se on kaikkein tärkeintä ja toivottavasti viimeisen elin vuotensa Tiina eli onnellisena ollessaan sisäkissa.

Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän,
yht´äkkiä huomaa se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja korvaamaton,
ja kaipuu suuri sanaton.

Kevättä kohti

Kevät näyttää tulevan kovaa vauhtia, vaikka tänään aamulla heräsinkin siihen, kun kaveri laittoi viestiä facebookissa ja kertoi, että on satanut lunta! Koko viikon on aurinko paistanut ja on muutenkin ollu lämmin ilma. Ihan kivaa vaihtelua tuo lumikin nyt, niin ei koirakaan ole joka lenkin jälkeen likainen. Eilenkin sai olla heti koiraa putsaamassa lenkin jälkeen, vaikka kovin kuraisessa maastossa ei mentykkään.
Viime sunnuntaina vietettiin Viivin 7- vuotis synttäreitä! Hurjaa vauhtia aika kuluu. Tuntuu, että siitä olisi vaan hetki, kun käytiin katsomassa Viiviä ensimmäistä kertaa.
Tässä päivässä oli ehkä parasta se, kun Viivi oli aivan innoissaan lumesta ja juoksi innoissaan vapaana pellolla.
Viivi tutustui eilen myös pieneen kissanpentuun. Viivi oli oikein kiinnostunut pikkukaverista, mutta kissa ei halunnut tehdä lähempää tuttavuutta Viiviin vaan pysytteli etäämmällä. Mutta eivätköhän nuo jossain vaiheessa toisiinsa totu, sillä Viivillä ei ole ollut mitään ongelmia kissojen kanssa.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Nyt on sitten jo vuosi 2014! Tuntuu siltä, kuin vuosi 2013 ois juuri alkanut. Mutta niin se aika vaan kuluu. Tässä voisikin siis palata vielä ihan loppu vuoteen.
Elikkä joululomaa viettetiin ihan rauhallisissa merkeissä. Jouluaatto meni hyvin ja kivoja lahjoja tuli. Viivi sai herkkuja ja uuden heijastiliivin, kun se vanha oli jo niin kulahtanut ja ollut jo Viiviä ennen olleen koiran käytössä. Tässä uudessa on pistolukko, niin on pysynyt paremmin päällä, kuin se vanha missä oli tarrat.
31.12 jouduttiin käväsemään eläinlääkärissäkin, koska Viivi on oksennellu aina välillä syömisen jälkeen. Otettiin siinä sitten röntgenkuvia ja Viivi joutui olemaan selällään ja kyljellään. Se oli ihan valtavan jännittynyt ja sai kyllä oikeen töitä tehdä, että se pysyi kuvan ottamisen ajan paikallaan. Kuvat saatiin kuitenkin otettua ja vähän sillä oli mahalaukku ärtynyt, joten saatiin siihen lääkkeet ja Viivi joutuu nyt myös laihikselle. Eläinlääkäri suositteli myös ahmimisen estokuppia, joten sellainen tuli myös hankittua. Viivi hoksasi heti jutun miten sen ruuan sieltä kupista saa, mutta nyt se ei enää pysty ahmimaan. Kattellaan nyt josko tuon lääkityksen avulla oksentelu loppuisi. Muutenki toi päivä oli Viiville jännä, kun se ei autoilusta kauheesti tykkää ja joutui nyt matkustamaan aika paljon, myös paino piti ottaa ja vaa'alle meno oli Viivistä kauheen pelottavaa. Onneksi ei kauheesti raketteja ammuttu vielä sillon, niin Viivin ei sitä tarvinnu jännittää, kun se ei niistä tykkää. 
Loppu loma menikin ihan rauhallisissa merkeissä kunnes koulu taas alkoi 7.1. Perjantaina satoi sitten viimein lunta ja sitä on nyt satanut eilen ja tänään lisää! Ihanaa, kun ei oo enää niin kuraista ja Viiville ei enää tartte pukea haalaria päälle!
Loppu illan vietänkin nyt sitten kattellen telkkaria ja pakkaillen, kun huomenna taas täytyy kouluun lähteä. Nyt ei oo mitään kovin uusia kuvia, joten laitetaan vanhoja kuvia. Ehkä seuraavalla keralla sitten tuoreempia kuvia.