Tosiaan kuten otsikostakin jo huomaa taas on yksi rakas lemmikki lähtenyt paremmille hiirestys maille. Kaikki alkoi siitä, kun Tiina oli meillä hoidossa, kun mummi oli lomalla. Aivan yht' äkkiä viikon alussa Tiina lopetti syömisen ja juomisen. Eläinlääkäri reissuhan siitä seurasi. Mitään muuta kummallista ei ollut, kuin että nestettä oli keuhkoissa. Lääkkeeitä Tiina sitten sai ja muutaman päivän päästä alkoi jo juomaan ja syömään. Viikonlopun aikana Tiinan kunto koheni huomattavasti ja alkoi syömään ja juomaan ja jaksoi taas liikkuakkin. Kaikki näytti olevan aivan hyvin ja Tiina pääsi taas mummin luo. Mutta sitten taas äkillisesti Tiinan kunto heikkeni taas ja vielä pahemmin, kuin esimmaisellä kerralla. Siinä vaiheessa tultiin siihen tulokseen, että nyt on parempi tehdä se vaikea, mutta oikea päätös ja päästää Tiina tuskistaan. Vaikka päätös oli vaikea, niin se oli kuitenkin ainoa oikea päätös. Se oli oikeastaan päivä jota olin pelännyt jo todella kauan. Päivä jolloin joutuisin luopumaan jostain jota tulisin kaipaamaan todella pitkään. Tiina oli vuoden ajan ainoa kissani Ansan pois menon jälkeen ja tässä ajssa siitä tulikin todella tärkeä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kissaa ei mulle tule vähään aikaan. Kissan hankinta tulee vasta siinä vaiheessa ajankohtaiseksi, kun musta tuntuu siltä, että mulla on mahdollisuus pitää se sisäkissana. Ulkokissaa en enää halua, sillä pelkäisin liikaa miten se pärjää ulkona ja mikä sen vointi on jne.
Nyt Tiinan on kuitenkin hyvä olla ja se on kaikkein tärkeintä ja toivottavasti viimeisen elin vuotensa Tiina eli onnellisena ollessaan sisäkissa.
Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja korvaamaton,
ja kaipuu suuri sanaton.
yht´äkkiä huomaa se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja korvaamaton,
ja kaipuu suuri sanaton.
